Page 19

Stora Enso Packaging Aallonharjalla • 19 Vivian on jo niin iso tyttö, että tuttipulloa hän ei enää käytä. Nyt 36-vuotiaan Jonnen vanhat tuttipullot olivat silti kiinnostavia. usein vaunuissa ulkona ja äitiyspakkauksen makuupussi lämmitti pientä miestä monet päikkärit. Kevät 1990 oli Ojakankaan mukaan pitkään viileä. –Kuoseista tai väreistä en niin paljoa muista. Muistan, että äitiyspakkauksen vaatteet olivat käytännöllisiä ja avustus toi aitoa taloudellisesta helpotusta nuoren perheen elämäntilanteessa, Ojakangas kertoo. 25-vuotias tuore äiti oli avopuolisonsa kanssa juuri ostanut rivitaloasunnon Kuopiosta. Kun Jonne sitten kasvoi ulos äitiyspakkauksen vaatteista, sai vuodelaatikko arvokkaan tehtävän: Teija tallensi sinne vuosien varrella tärkeitä lapsuusajan muistoja: rakkaimpia leluja ja osan vaatteista. Nyt niitä sitten Vivianin ja Wiljamin kanssa yhdessä ihmetellään. Vuodelaatikko on niin kestävää tekoa, että edes lukuisat muuttomiesten rivakat otteet eivät ole sitä heikentäneet. Pohja pitää edelleen ja kantajan näppituntuma on tukeva. Suuri osa suomalaisten kotien hyllyillä uusiokäytössä palvelevista aaltopahvilaatikoista on Stora Enson tekemiä. Ei kuitenkaan aivan kaikki, sillä julkisena hankintana valmistaja kilpailutetaan vuosittain. Poikkeuksellisen kestävä pakkausinnovaatio Äitiyspakkauksessa on itse asiassa kaksikin aaltopahvista valmistettua laatikkoa. Vuodelaatikko, jonka sisälle on pakattu vaatteita ja tavaroita noin kahdeksan kilon edestä sekä vuodelaatikon kuljetuslaatikko. Nykymuotoisen vuodelaatikon rakenne on suunniteltu Lahdessa 1960-luvulla Stora Enson aaltopahvitehtaalla. Nerokkaan rakenteen isä on Heino Partanen, joka muistetaan Stora Ensolla edelleen poikkeuksellisen luovana propellipäänä. Noin 40 vuotta kestäneellä pakkaussuunnittelijan uralla Partanen innovoi monenlaisia älykkäitä pakkausratkaisuja, joista hän pokkasi useita kansainvälisiä palkintoja. Partanen oli myös itseoppinut graafikko ja kuvataiteilija. Stora Enson pakkausteollisuuden innovaatioista vastaavan tuotepäällikkö Timo Anosen mukaan vuodelaatikon poikkeuksellinen kestävyys perustuu yksiaaltoiseen, mutta paksuun aaltopahviin, aaltojen pystysuuntaiseen rakenteeseen sekä nerokkaaseen pohjaratkaisuun, joka ei notkahda suuremmastakaan painosta. –Hempan innovaatiossa oli nerokasta myös laatikon toimitusmahdollisuus litteänä sekä sen vastaparina helppo koottavuus. Rakenteellinen ratkaisu on säilynyt olennaisilta osin samana yli 60 vuotta, mutta vuodelaatikon ulkoasu on aina oman aikansa tulkki. Stora Enson julkaiseman Terve Metsä -lehden lukijakysely osoitti, että kuosi on jäänyt mieleen myös heillä, jotka eivät ole laatikkoa säilyttäneet. Suurin osa kuitenkin kertoi tukevan vuodelaatikon saaneen uuden elämän useimmiten juuri varaston tai vaatehuoneen järjestäjänä. Turvallisuutta oikeilla materiaalivalinnoilla Äitiyspakkauksen sisältö on vuosien varrella muuttunut jatkuvasti ekologisemmaksi, mutta vuodelaatikon kohdalla kierrätyskuituinen aaltopahvi ei tule kyseeseen. –Ensikuitupohjaisia raaka-aineita käyttämällä varmistamme turvallisuuden. Tämä on luonnollisesti äärimmäisen tärkeää, sillä moni suomalainen nukkuu ensimmäiset kuukautensa vuodelaatikossa, Timo Anonen toteaa. Kierrätyskuituisen aaltopahvin osalta olisi haasteellisempaa varmistua siitä, ettei mitään haitallisia Suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliturvaetuuden juuret ulottuvat 1930-luvun lapsikuolleisuuteen ja syntyvyyden laskuun. Raskaana olevat haluttiin ajoissa terveydenhuollon piiriin, ja äitiysavustus toimi tässä houkuttimena. Laki äitiysavustuksesta säädettiin vuonna 1937, ja avustusten jakaminen aloitettiin seuraavana vuonna. Aluksi tuettiin vain vähävaraisimpia perheitä, mutta vuodesta 1949 alkaen äitiysavustusta on jaettu kaikille. Lähes 90 prosenttia ensisynnyttäjistä valitsee valtion tarjoamana etuutena äitiyspakkauksen. Rahana valittu äitiysavustus on nykyisin 210 euroa. 1930-luvun neuvolaporkkana Moni suomalaisvauva nukkuu ensimmäiset kuukautensa vuodelaatikossa. Puupohjainen ensikuitu tekee aaltopahvista turvallisen ja hygieenisen. Lähde: Kela