Page 47

ja lisäksi ohjaaja, joka pitkälti päättää, miten sitä laskentaa tehdään. Minulle ne asiat olivat jo selviä, mutta kokeellisessa ryhmässä sain toimia enemmänkin yhteistyökumppanina.” Ryhmästä tuli tärkeä osa laajaa yhteistyöverkostoa, ja Myllys käy edelleen vuosittain Kaliforniassa tapaamassa sikäläisiä kollegoitaan ja kavereitaan. Ihmisten lisäksi ilmakehätutkija ikävöi Kalifornian luontoa, etenkin vaellusreittejä – sekä säätä. ”Sitä, että ei tarvitse miettiä, sataako tänään!” Myllykselle oli kuitenkin selvää, että hän palaisi tutkijatohtorikautensa jälkeen Suomeen tai ainakin Pohjoismaihin. Tutkijan uralle oli ehdottomasti hyväksi työskennellä Yhdysvalloissa, mutta suomalainen kulttuuri ja toimivat turvaverkot vetivät pitemmän korren. Silloin kun Nanna Myllyksellä on vapaata, hän viettää aikaa perheensä kanssa, ui ja pelaa jalkapalloa, harrastaa kulttuuria, tekee luontoretkiä ja tapaa ystäviään. Myllyksen äiti osallistuu aktiivisesti perheen taaperon ja kissan hoitamiseen. ”Olen lähisukuni ensimmäinen akateeminen ammattilainen, ja luonnontieteet ovat monille vähän vieraita. En siis puhu työstäni paljonkaan työpaikan ulkopuolella. Puolisoni työskentelee tekniikan alalla ja ymmärtää koodausta ja fysiikkaa, mutta syvällistä ymmärrystä toistemme työstä meillä ei ole.” Oman tutkimuksen eli tietokoneen ääressä vietettyjen tuntien, kvanttikemiallisten laskujen sekä reaktiomekanismien piirtämisen lisäksi Myllys opettaa laskennallista kemiaa sekä aerosolikemiaa ja ohjaa nuorempia tutkijoita. Ensimmäinen ohjattava väitteli juuri, toinen tohtoroituu loppuvuodesta. Opettamisesta ja etenkin opiskelijoiden kanssa keskustelemisesta hän sanoo pitävänsä paljon. ”Sitä paitsi opettaessa oppii aina itsekin, kun on pakko perustella.” Uransa tähänastiseksi kohokohdaksi Nanna Myllys nimeää oivalluksen siitä, miten paljon molekyylien ominaisuudet riippuvat ympäristöstä. Aerosolitutkimuksessa käytetään yleisesti tunnettuja molekyylien ominaisuuksia kaasu- tai vesiolomuodossa; mutta nämä ominaisuudet muuttuvat, kun molekyylit sitoutuneet toisiinsa hiukkasissa. Tämä vaikuttaa molekyylien reaktiivisuuteen ja kykyyn muodostaa uusia hiukkasia. ”Toistaiseksi olemme laskennallisen kemian avulla löytäneet paljon hapettuneita orgaanisia yhdisteitä, jotka eivät voi nukleoitua eli muuntua höyrymolekyyleistä hiukkasiksi ja muodostaa vetysidoksia. Jossain vaiheessa tulee tilanne, jossa on todettava, että sellaista yhdistettä, joka nukleoituu tällä mekanismilla ilmakehän olosuhteissa, ei ole. Sitä on etsitty jo yli kymmenen vuotta. Siksi olen itse lähtenyt vähän eri suuntaan ja yritän selvittää, löytyisikö jokin toinen mekanismi, joka selittäisi kokeelliset havainnot.” Tutkijan on hyvä olla optimisti ja luottaa siihen, että mekanismi löytyy, ja että tutkittu tieto todella vaikuttaa päätöksentekoon. Siksi Myllyskin on aktiivinen yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa muun muassa Nuorten tiedeakatemiassa sekä tutkijoiden ja kansanedustajien Tutkas-seurassa. ”On pakko hyväksyä, että poliittiset päätökset ovat hitaita”, Myllys sanoo. Hän uskoo kuitenkin, että tiedepoliittisiin keskusteluihin osallistuvat poliitikot eivät tee sitä huvikseen. ”Ajattelen, että he ovat siellä aidosti kuuntelemassa ja ottamassa vastaan tietoa. Se ei ehkä heti johda uuteen lakiesitykseen, mutta ainakin he kiinnittävät asiaan huomiota. Ja ehkä sitten jossain vaiheessa alkaa tapahtuakin.” 45 TT 45 TT