Page 58

Isäni oli intohimoinen musiikinharrastaja, joka soitti muun muassa harmonikkaa. Vietimme iltoja kotona tai mökillä yhdessä rillumareilauluja laulaen. Jos sain musikaalisuusgeenini isältä, niin äidiltäni perin käsityöläisgeenin. Sisareni soittivat viulua ja pianoa ja heistä vanhempi, Tiina-Maija Lehtonen, vei minua konsertteihin, oopperaan ja taidenäyttelyihin. Hän avasi maalaistytön silmät ja tutustutti minut klassisen musiikin maailmaan. Aloitin viulunsoiton viisivuotiaana kotipaikkakunnallani Ruokolahdella. Myöhemmin muutin Helsinkiin ja menin Sibelius-lukioon keskittyäkseni musiikkiharrastukseen. Koulun ohella opiskelin Länsi-Helsingin musiikkiopistossa. Ylioppilaskeväänä minun piti päättää, mitä haluan elämälläni tehdä. Muistin 12-vuotiaana Kotiliedestä lukemani artikkelin Pohjois-Italiassa sijaitsevasta Cremonan viulunrakennuskoulusta. Yhtäkkiä keksin, että viulunrakennus voisi olla kiinnostava ja jännä juttu. Samaisena päivänä Helsingin Sanomissa oli ilmoitus Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen soitinrakennuslinjan opinnoista. Sain opiskelupaikan ja valmistuin soitinrakentaja-artesaaniksi 1992. Opettajani Matti Nevalainen sanoi aina, että älä Ellu nutaa. Sillä Matti tarkoitti, että kun tekee yhden homman, pitää tehdä se kerralla valmiiksi, eikä jäädä tuhraamaan. Oppi käy välillä mielessä, jos huomaan parantelevani jotain asiaa, vaikka pitäisi jo siirtyä eteenpäin. Cremona-haaveestani tuli totta ja pääsin kansainväliseen IIS Antonio Stradivari -viulunrakennuskouluun. Nelivuotiset opinnot antoivat vahvan pohjan rakentamiselle. Cremonassa liityin jousikvartetin jäseneksi. Se on ihana kamarimusiikin muoto, jossa on säestystä ja sooloa sopivassa suhteessa. Soitan edelleen jousikvartetissa ja laulan kamarikuoro Kampin Laulussa. Ajatuksenani oli muuttaa Cremonasta Englantiin ja ystäväni sanoi, että menet tietysti lontoolaisen viulunrakentajamestari John Dilworthin oppiin. Opintojen viimeisenä keväänä matkustin Pariisiin kongressiin, jossa Dilworth piti luennon. Esittelin itseni ja kerroin hakevani oppitytön paikkaa. Dilworth käski tulla soittimieni kanssa Lontooseen ja niin tein. Hän katsoi rakentamiani viuluja ja sanoi, että tervetuloa aloittamaan syksyllä. Soitinrakentajalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja muotokielen tajua. Työssä tarvitaan myös ymmärrystä soittimen rakenteesta, akustiikasta, soitettavuudesta ja estetiikasta. Lisäksi pitää olla puun ja pintakäsittelyaineiden tuntemusta. Sorminäppäryyttä, fyysistä voimaa ja kykyä asettua soittajan asemaan tarvitaan myös. Hyvä tilannetaju on asiakaskohtaamisissa eduksi. Suomeen muutettuani minulle oli täysin selvää, että perustan oman verstaan. Asiakkaitani ovat muusikot ja opiskelijat ympäri Suomen sekä jousisoittimia omistavat säätiöt kuten Suomen Kulttuurirahasto. 56 56 TT TT

A person wearing glasses and a dark apron is carefully examining the back of a polished wooden violin in a workshop filled with woodworking tools. Description generated by AI