TIETOTURVALLISUUDEN KÄSIKIRJAPage view

Page 17

TIETOTURVALLISUUDEN KÄSIKIRJA Sivu 16 / 127 • • • • • • TIETOTURVALLISUUDEN KÄSIKIRJA Kyberturvallisuus ja tietoturvallisuus Asiantuntijoiden keskuudessa ei vallitse täysin yhtenäistä näkemystä siitä, miten kyberturvallisuus ja tietoturvallisuus suhteutuvat toisiinsa. Tämän vuoksi avaan asiaa molemmalta näkökulmalta laajalti. Tämän kappaleen sisältö ei kuulu olennaisena osana Tietoturvallisuuden käsikirjaa, mutta olennaisena osana käsitteitä ja terminologiaa. Karkeasti tarkasteltuna näkemykset voidaan jakaa kahteen päälinjaan. 1. Kyberturvallisuus laajana yläkäsitteenä. Osa asiantuntijoista näkee kyberturvallisuuden laajana kokonaisuutena, joka kattaa kaikki tietoon, tietojärjestelmiin ja digitaaliseen toimintaympäristöön kohdistuvat uhat sekä niiden hallinnan. Tämän näkemyksen mukaan: • Kyberturvallisuudessa suojataan verkkoja, laitteita, tietoa, infrastruktuuria, ihmisiä, palveluita, kokonaisuutta siis. • Tietoturvallisuus on osa kyberturvallisuutta ja keskittyy pelkästään luottamuksellisuuteen, eheyteen ja saatavuuteen. • Tietoturvallisuus on historiallisesti vanhempi käsite, joka on syntynyt ennen nykyistä digiaikaa. • Kybermaailman kehittyessä tietoturvallisuus on ikään kuin sulautunut osaksi laajempaa kyberturvallisuuden viitekehystä. • Viranomaiset, kuten Traficom, EU ja kyberturvallisuuskeskukset, käyttävät pääosin mallia, jossa kyberturvallisuus on laajempi kokonaisuus. Tällöin kyberturvallisuus sisältää teknisten ratkaisujen lisäksi myös organisatoriset, lainsäädännölliset ja yhteiskunnalliset näkökulmat. 2. Kyberturvallisuus tietoturvallisuuden osa-alueena. Toisen näkemyksen mukaan kyberturvallisuus on tietoturvallisuutta kapeampi käsite. Tässä tulkinnassa: • Kyberturvallisuus keskittyy erityisesti viestintäverkkojen ja tietojärjestelmien suojaamiseen. • Painopiste on kyberuhkissa, kuten verkkohyökkäyksissä, haittaohjelmissa ja palvelunestohyökkäyksissä. • Tietoturvallisuus on laajempi kokonaisuus, joka kattaa myös esimerkiksi tiedon luottamuksellisuuden, eheyden ja saatavuuden sekä ei-digitaaliset toimintaympäristöt. • Joissakin suomalaisissa lähteissä (esim. aikaisemmat TIEKE:n, SFS:n tai tietohallinnon perinteet) on myös käytetty tätä mallia. Tällöin kyberturvallisuus nähdään yhtenä tietoturvallisuuden osa-alueena, joka korostuu erityisesti digitaalisessa ja verkottuneessa toimintaympäristössä.