Page 27

A U S S I 3 / 2 0 2 6 | 27 kaikkia koiria ei haluttaisikaan nähdä uudelleen. Toimin näin urosten kanssa, mikä vei paljon arvokasta aikaa. Yksi tärkeä asia minulle arvosteluissa oli rintalastan eli sternumin tarkka arviointi. Kiinnitin myös enemmän huomiota myös hännän kiinnitykseen ja kantoon kuin mitä Britanniassa yleensä teen. Britanniassa hännän typistämisen loputtua luonnolliset hännät olivat pitkään hyvin huonolaatuisia, mikä harmitti minua suuresti. Vuosien aikana olen oppinut arvioimaan hännän kiinnitystä, mutta jättämään hännän kannon vähemmälle huomiolle. Onneksi näyttelyn parhaiden koirien kohdalla suosikkini osoittautuivat myös erinomaisiksi hännän osalta. Kiitokset arvostelujen kirjoittajalle ja kehäsihteerille En koe tarpeelliseksi toistaa ajatuksiani yksittäisistä koirista, koska kirjalliset arvostelut ovat jo olemassa. Haluan kuitenkin esittää erityisen kiitoksen henkilölle, joka kirjoitti arvostelut puolestani. Ulkomaisen tuomarin saneleman tekstin kirjoittaminen ei varmasti ole helppoa, mutta hän hoiti kirjaamisen todella hienosti. Erityisen lämpimät kiitokset kuuluvat myös pyörittävälle kehäsihteeri Elina Toivoselle, joka työskenteli väsymättä molempina tuomarointipäivinä. Australianterrierin tulee osata seistä itse Olin erittäin iloinen siitä, että kaikki handlerit esittivät koiransa ”vapaasti” seisottaen. Koiran esittämisestä polvillaan ja sen kirjaimellisesta ”tukemisesta” jaloista ja hännästä on keskusteltu jo pitkään. Vanhat kasvattajat suhtautuivat tähän hyvin kriittisesti. Minusta hyvä australianterrieri, jolla on oikea luonne ja rakenne, pystyy seisomaan hyvin omilla neljällä jalallaan, esittämään itsensä edukseen ja kantamaan häntänsä itse. Best in Show -voittaja teki lähtemättömän vaikutuksen Parhaat koirat tekivät minuun suorastaan valtavan vaikutuksen. Best in Show -koira oli upeasti esitetty. Sen liikkeet, rakenne, lihaksisto, anatomia ja esiintyminen muodostivat yksinkertaisesti häikäisevän kokonaisuuden. Koira esitettiin todella taitavasti – ja mikä parasta, se oli veteraani! Voittajakoiran esittäminen oli todella kaunista katseltavaa, amerikkalainen ammattihandleri ei olisi pystynyt parempaan. 14-vuotias veteraaninarttu yllätti Jotkut saattoivat ihmetellä valintaani narttujen veteraaniluokan voittajaksi. Tämä narttu oli menettänyt osan top-knotista ja koristekarvoista, mutta muuten turkki oli erinomaisessa kunnossa. Se oli 14-vuotias ja näyttelyn vanhin koira. Sen vartalo oli upeasti lihaksikas ja hyvässä kunnossa. Rakenne oli erinomainen ja koira oli poikkeuksellisen hyvässä fyysisessä kunnossa. En ole koskaan arvioinut 14-vuotiasta koiraa, joka olisi ollut näin hyvässä kunnossa. Sen liikkeet olivat luokan parhaat ja paremmat kuin monilla paljon nuoremmilla koirilla. Muut veteraaninartut liikkuivat ihan hyvin, mutta yhdenkään etu- ja takaliikkeet eivät olleet yhtä suorat kuin tällä nartulla. Myös sivuliike oli sen ikäiseksi erittäin hyvä. Sukutaulut kertoivat mielenkiintoisen tarinan Kun tarkastelin paluumatkalla näyttelyyn osallistuneiden koirien sukutauluja, huomasin, että voittajani juontaa muun muassa Sherex Shirazin, Millvalleyn ja Silhillin linjoihin. Kaikki ovat Britanniassa hienosti menestyneitä koiria. Sherex Shirazin sukutaulu muistuttaa läheisesti meidän huippuvoittajiemme Ch Pitcombe Swagmanin ja Ch Pitcombe Waltzerin sukutauluja. Kaikki nämä koirat palautuvat australialaisiin Tahee-kenneleihin ja Tahee Red Adairiin. Äitini piti Tahee Red Adairia parhaana koskaan näkemänään australianterrierinä. VSP-voittajallani oli amerikkalaista taustaa, erityisesti Temora Say It in Baconin kautta. Bacon oli Amerikassa suuri voittaja. Hänen sukutaulustaan löytyvät myös Millvalley, Sherex Shiraz sekä australialaiset koirat Moomba Red Butch ja Tahee Red Adair. Hauska yksityiskohta on, että voittajanartun kaukaa monen sukupolven takaa löytyy sukutaulusta myös oma kasvattini Ch Pitcombe Red Rum. Näyttelyn vanhimpana veteraanina palkittiin 14-vuotias "Java" Reimin Tosca Blu om. Vilma Nurmio. Java voitti myös veteraaninarttujen luokan ja oli VSP-veteraani