Page 5

A U S S I 3 / 2 0 2 6 | 5Päätoimittaja Kun selaamme lehteä tai sosiaalista mediaa, katsomme kuvia usein sen kummemmin ajattelematta. Näemme kauniin koiran, hienon maiseman tai onnistuneen hetken ja oletamme luonnostaan, että kuva kertoo meille jotakin todellista. Valokuva on perinteisesti ollut todiste hetkestä: tällainen koira oli tässä, tällainen tilanne tapahtui ja juuri tältä se näytti. Mutta onko näin enää? Tekoälyn käyttö on tullut vauhdilla osaksi meidän kaikkien arkea ja samalla se on muuttanut myös tapaa, jolla kuvia tehdään. Tekoälyllä voidaan luoda kokonaan uusia kuvia, muokata olemassa olevia valokuvia tai lisätä kuvaan asioita, joita siinä ei alun perin ollut. Lopputulos voi olla hämmästyttävän aidon näköinen. Joskus kuvaa katsoessa ei ole enää helppoa sanoa, onko kyseessä valokuva todellisesta tilanteesta vai tekoälyn rakentama näkymä. Myös koiramaailmassa näitä kuvia tulee vastaan yhä enemmän. Sosiaalisen median virrassa voi nähdä täydellisen näköisen koiran täydellisessä ympäristössä, täydellisessä valaistuksessa. Turkki kiiltää ja on aivan virheetön, ilme on juuri oikeanlainen ja taustalla avautuu maisema, joka näyttää lähes liian hienolta ollakseen totta. Ja ehkä juuri sitä se onkin. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. Tekoäly on hieno työkalu, ja sille löytyy paljon hyviä käyttötarkoituksia myös yhdistystoiminnassa. Sillä voidaan esimerkiksi ideoida kuvitusta, hyödyntää mainoksissa, luoda tunnelmakuvia tai auttaa taitossa ja tekstien työstämisessä. Mutta samalla meidän on hyvä pysähtyä miettimään, mitä tapahtuu, kun emme enää tiedä, katsommeko valokuvaa vai mielikuvituksen tuotosta. Kun katselemme kuvia koirista, kuvilla on myös merkitys siinä, millaisena rotu näyttäytyy ulospäin. Tekoälyn luoman kuvan lopputulos voi olla silmää miellyttävä, mutta samalla se voi olla rodun kannalta täysin epärealistinen. Ja juuri siksi kuvaan kuin kuvaan kannattaa nykyään suhtautua pienellä terveellä uteliaisuudella: Onko tämä todella tapahtunut? Onko tämä oikea koira? Miten kuvaa on muokattu? Onko koiran ulkonäköä muutettu? Vai onko koko kuva luotu alusta lähtien tekoälyllä? Sosiaalinen media tekee tästä pohdinnasta entistä tärkeämpää. Kuvia selaillaan nopeasti, ja hyvä kuva pysäyttää meidät. Harva alkaa ensimmäisenä tutkia, onko koiran tassuja oikea määrä. Tekoälykuvissa juuri pienet yksityiskohdat voivat paljastaa, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Toisaalta tekoäly kehittyy niin nopeasti, että aina niitäkään merkkejä ei enää huomaa. Ehkä tärkeintä ei olekaan oppia tunnistamaan jokaista tekoälykuvaa. Tärkeämpää on ymmärtää, ettei jokainen näkemämme kuva ole enää automaattisesti dokumentti todellisuudesta. Tämä herättää myös kysymyksen meidän oman lehtemme kohdalla. Millaisia kuvia haluamme julkaista? Mielestäni ennen kaikkea sellaisia, jotka kertovat oikeista koirista ja oikeista hetkistä. Jäsenistömme lähettämät kuvat näyttelyistä, harrastuksista, lenkeiltä, kotioloista ja tavallisesta elämästä ovat juuri siksi niin arvokkaita. Niissä ei tarvitse olla täydellistä valaistusta tai viimeisen päälle rakennettua taustaa. Niissä näkyy elämä. Aito kuva voi olla hieman vinossa, koira voi katsoa väärään suuntaan ja tassu voi olla hiukan vinossa. Juuri nämä pienet epätäydellisyydet tekevät kuvasta todellisen. En kuitenkaan ajattele, että tekoälyllä tehty tai muokattu kuva olisi automaattisesti huono tai väärä. Olennaista on avoimuus. Jos kuva on tekoälyn avulla luotu tai sitä on muokattu merkittävästi, olisi hyvä, että lukija tietää sen. Ehkä tulevaisuudessa kuvan yhteydessä on yhtä tavallista kertoa, että kuva on tekoälyllä luotu tai muokattu, kuin nykyään kertoa kuvaajan nimi. Se ei vähennä kuvan arvoa vaan enemminkin kertoo meille, miten kuvaa kannattaa katsoa. Hyviä lukuhetkiä ja ennen kaikkea – paljon oikeita, kuvaamisen arvoisia hetkiä ihanien aussien kanssa! Riina Sjöman Kun kuva ei enää kerro koko totuutta