Page 26

”Etenkin ruisleipä on tuote, joka on erityisen syvällä suomalaisessa ruokakulttuurissa ja kuvastaa myös kansallista identiteettiä.” Suomen ruokahistoria on ollut pitkään selviytymistä karuissa olosuhteissa. Menneiden sukupolvien aikana raaka-aineita oli niukasti saatavilla, joten niistä otettiin kaikki irti ja hyödynnettiin luonnosta saatavaa satoa sesongin mukaan. ”Ehkä juuri niukkuuden vuoksi ajateltiin, että ei ole olemassa varsinaista suomalaista ruokakulttuuria. Nyt 2000-luvulla on alettu kiinnittää huomiota ruokakulttuurimme erityispiirteisiin ja samalla luoda perinteiden pohjalta uutta”, professori Johanna Mäkelä kertoo. Siihen, mitä meillä on syöty, on vaikuttanut asema idän ja lännen välissä sekä maan pohjoinen sijainti. Ruokakulttuurimme on aina ollut vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. ”Valikoima ruokakaupoissa laajentui valtavasti Suomen liityttyä EU:hun. Siitä huolimatta tarjonta ei kaikkialla ole samanlaista. Esimerkiksi monissa maissa myydään kasvipohjaisia, maidonkaltaisia tuotteita, joissa raaka-aineena on soija tai manteli. Meillä taas suosituin on kaurasta tehty. Juuri kauran käyttö on erityisesti suomalainen juttu. Tämä on pieni esimerkki siitä, että vaikka olemme osa globaalia ruokajärjestelmää, meillä on omintakeista ruokaperinnettä”. Omia perinteitä on myös tuunattu rohkeasti. Saatavilla on vaikkapa lukuisia muunnelmia puuroaineksista, ja medioissa on kerrottu helsinkiläisestä luksuspuurosta, jota ihmiset jonottivat. ”Eräs turkulainen leipomo on lanseerannut karjalanpiirakasta eräänlaisen sisäänpäin käännetyn version. Etenkin ruisleipä on tuote, joka on erityisen syvällä suomalaisessa ruokakulttuurissa ja kuvastaa myös kansallista identiteettiä. Myös siitä on tehty valtavasti erilaisia versioita”, Mäkelä toteaa. Sukupolvien ketju kantaa perinteitä ja meillä kaikilla on muistoja aterioista, jotka on syöty lapsuudessa. Ruoan merkitys näkyy nimenomaan vuotuisjuhlissa. ”Omat ruokamuistoni liittyvät etenkin yhteisiin aterioihin ja niiden osana oleviin rituaaleihin, kuten isoäidin syntymäpäiviin tai lapsuuden kesiin. Vietimme kesät saaressa ja niihin kuului Rymd-mehu. Se oli juomajauhe, johon lisättiin vesi. Mehu maistui porisevalle appelsiinille, mutta ei kyllä ollut hyvää. Joskus teininä taas kävin Pohjois-Karjalassa ja vieläkin kaipaan siellä maistamaani ruisleipää.” Nykyään ihmisten syömiskäyttäytymiseen vaikuttavat erilaiset terveysbuumit. Pinnalla on muun muassa runsaan proteiinin nauttiminen ja superruokana mainostettujen Chia-siemenien käyttö. ”Osa kuluttajista on kiinnostunut kestävästä ja eettisestä syömisestä, mutta usein tarjonta ja hinta ylittävät ideologian. Varsinkin heikossa taloustilanteessa valitaan halvinta. Minusta verotuksella tulisi saada terveellisestä ruuasta edullisempaa”, professori TerhiAnna Wilska painottaa. 24 24 TT TT