Page 31

29 TT TT 29 toimivat ihmisen tuen rinnalla. Tuen taso riippuu tarpeesta: lievemmässä kuormituksessa tehtävään koulutettu tukihenkilö riittää, vaativammissa tilanteissa tarvitaan ammattilaista.” Verkko-ohjelmat lisäävät omatoimisuutta: mielenterveystaitoja voi harjoitella itsenäisesti tapaamisten välillä. ”Verkko-ohjelmien rooli voisi olla, että niistä saa tukea lievempään kuormitukseen yhdessä koulutetun tukihenkilön kanssa. Näin myös enemmän apua tarvitsevat pääsevät nopeammin kasvokkaisiin palveluihin.” ETÄAVUN PITKÄ HISTORIA Kolehmainen muistuttaa, ettei etäapu ole uusi ilmiö: jo ennen internetiä psykologista tukea tarjottiin esimerkiksi lehtien neuvontapalstoilla sekä radiossa ja televisiossa. Usein ajatellaan, että ihmisen tarjoama tuki on lämmintä ja persoonallista, ja teknologian taas kylmää ja passiivista. Kolehmainen haastaa tällaisen vastakkainasettelun. ”Myös teknologiat osallistuvat vuorovaikutustilanteen synnyttämiseen ja voivat tuottaa hoivaa. Nykyäänhän teknologia on omanlaisensa kanssaeläjä arjessamme.” Etäterapia tuo joustoa esimerkiksi kiireisille ja kaukana vastaanotosta asuville ja voi tuntua turvalliselta sosiaalisia tilanteita välttelevälle. Kaikille koti ei kuitenkaan ole rauhallinen tai turvallinen tila. Esimerkiksi korona-aikana osa potilaista saattoi vetäytyä etäterapian ajaksi vaikkapa autoonsa tai puiston penkille. M YÖ TÄ I L E VÄ T E KOÄ LY ”Kielimalleihin liittyy yleisesti kaksi ongelmaa: ne tuottavat virheellistä tietoa ja myötäilevät käyttäjää. Paljon jää sen varaan, miten käyttäjä kysyy ja muotoilee ongelmansa”, Räsänen sanoo. Riskinä on myös riippuvuuden syntyminen etenkin silloin, jos käyttäjällä ei ole elämässään ihmisiä, joiden kanssa puhua ongelmistaan. ”Tekoäly helposti vahvistaa ihmisen ajattelun vinoumia. Tekoäly on myös välillä huono tunnistamaan ihmisen elämässä olevia kriisejä.” ETÄ- JA LÄSNÄTERAPIAA RINNAKKAIN Mielenterveyden digitalisaatio siirtää vastuuta yhteiskunnalta yksilölle, sillä tämän tulee osata itsenäisesti hoitaa mielenterveyttään sovellusten ja harjoitusten avulla. ”Teknologian käyttöönotto synnyttää monesti myös lisää työtä. Ihminen saattaa tekoälyn avulla diagnosoida itsensä väärin, mikä voi viivästyttää tarvittavan avun piiriin hakeutumista. Prosessi voi myös hidastua, jos asiakas joutuu ammattilaisen vastaanotolla käymään läpi tekoälyn antamia vääriä ohjeita”, Kolehmainen sanoo. Hänen tutkimuksessaan osa terapeuteista huomasi asiakkaiden ongelmallisten käyttäytymis- tai ajatusmallien tulevan etäyhteydellä tavallista nopeammin esiin. Asiakkaat saattoivat myös olla kotona vapautuneempia tai pelokkaampia kuin vastaanotolla. Videoyhteydellä terapeutin kohtaaminen saattoi tosin menettää erityisyyttään ja terapeutin kontrolli tilanteeseen vähentyä, jos asiakas samalla esimerkiksi söi tai ripusti pyykkiä. ”Suhtaudun hieman varauksellisesti ajatukseen, että etäterapia olisi läsnäterapian huono korvike. Ne ovat erilaisia, eivätkä sulje pois toisiaan.” MYÖS ASENTEET ESTEENÄ Räsänen kertoo, että avun hakemisen este ei ole vain palveluiden tarjonta vaan myös asenteet. WHO:n kansainvälisessä opiskelijatutkimuksessa vain joka neljäs sanoi varmasti hakevansa apua, jos hänellä olisi mielenterveysongelma. Yleisimmät syyt olivat halu selvitä itse tai puhua läheisille sekä häpeä – eivät jonot tai palveluiden hinta. ”Samassa tutkimuksessa opiskelijat, joilla oli masennusta, alkoholiongelmia tai itsetuhoisia ajatuksia, olivat muita haluttomampia hakemaan apua. Siksi matalan kynnyksen verkkotuki on tärkeää: se voi olla ovi, josta uskaltaa astua sisään, ja parhaimmillaan sen takana odottaa myös ihmisen tarjoama tuki.”