Page 37

Mitä biofilialla ja biofobialla tarkoitetaan ja miten ne ilmenevät? Tuittila: Biofilian käsitteellä tarkoitetaan rakkautta luontoon. Ihmisellä on sisäsyntyinen tarve olla yhteydessä muihin eliöihin ja taipumus nauttia luonnosta esteettisesti ja emotionaalisesti. Edward O. Wilsonin kehittämän biofiliahypoteesin mukaan kyse on lajityypillisestä käyttäytymisestä. Se on loogista, sillä hyvinvointimme on riippuvaista yhteydestä muihin lajeihin. Biofobia voidaan nähdä biofilian vastakohtana. Pihkala: Luonnosta välittäminen on monenlaisten tunteiden lähtökohta. Esimerkiksi metsässä liikkumisen tuottamaa iloa voidaan kutsua metsäiloksi. Ympäristötunteisiin liittyy myös ympäristöeettinen ulottuvuus – iloa voi tuottaa myös esimerkiksi metsän säästyminen avohakkuilta. Luontoon voi liittyä erilaisia fobioita ja pelkoja. Olen tarkastellut laajasti ympäristöahdistusta ja sitä, millaiset huolen ja ahdistuksen muodot ovat ymmärrettäviä reaktioita todellisiin ympäristöuhkiin ja -tuhoihin ja milloin voidaan puhua ylikorostuneesta huolesta, ahdistuksesta tai katastrofoinnista. Kanadalainen kirjallisuuden ja ekokritiikin tutkija Simon Estok laajentaa ekofobian käsitettä kulttuuriselle tasolle. Esimerkiksi joidenkin päiväkotien pihoille on laitettu muovimattoa. Luonnonomaiseen maaperään suhtaudutaan vastenmielisesti, ja sitä pyritään kontrolloimaan. Tätä voidaan pitää kulttuurisen ekofobisuuden ilmentymänä. Tuittila: Ihmiselle on varmaan lajityypillistä, että vieras pelottaa. Jos myönteisiä luontokokemuksia ei synny, luonto voi tuntua pelottavalta. Pihkala: Juuri näin. Ympäristökasvattaja ja kirjailija David Sobel on korostanut, että lapsen myönteistä luontosuhdetta olisi tärkeää vahvistaa ennen kuin hän joutuu kohtaamaan vaikeita ympäristökriisiin liittyviä asioita. Nykyään ympäristökriisi on pitkällä, ja pienetkin lapset huomaavat sen merkkejä. Sobelin ajattelun toteuttaminen on monimutkaisempaa, mutta edelleen on tärkeää, että lapselle muodostuu mahdollisimman hyvä luontosuhde. Kuinka ihmisen suhde luontoon on muuttunut ajan saatossa? Pihkala: Jo antiikin aikana imperiumit kaatoivat metsiä valloitusretkillään, perustivat kaivoksia ja aiheuttivat paikallisia ympäristöongelmia. Myös siirtyminen metsästäjä-keräilijöiden elämäntavasta maanviljelyyn, kaupungistuminen ja teollistuminen olivat merkittäviä vaiheita. Usein on ollut vaikea nähdä, mihin muutokset johtavat, ja muun luonnon puolestapuhujat ovat yleensä jääneet vähemmistöön. Vanhan testamentin hepreassa ei ollut luonto-sanaa tai termiä, jolla luonto olisi erotettu ihmisestä erilliseksi. Antiikin maailmassa tällainen erottelu alkoi tulla näkyviin. Itse yritän välttää asetelmaa, jossa ihminen ja luonto erotetaan toisistaan ja käytän usein termiä ”muu luonto”. Mitä tapahtuu, jos emme toteuta tarvettamme viettää aikaa luonnossa? Tuittila: Stressitasoissa, sydämen sykkeessä ja sykevälivaihtelussa on mitattu muutoksia jo lyhyen luonnossa oleskelun jälkeen, mutta kyse ei ole vain fysiologiasta. EEVA-STIINA TUITTILA Itä-Suomen yliopiston metsämaatieteen professori Eeva-Stiina Tuittila tutkii globaalimuutoksen vaikutusta suoekosysteemeihin. Ekologisten prosessien lisäksi Tuittila on kiinnostunut muuttuvan luontosuhteen vaikutuksista ekosysteemeihin ja hyvinvointiin. 35 TT 35 TT

A person with long wavy hair is smiling and wearing a shaded shirt in a black and white sketch style. Description generated by AI