Page 38

Kyselytutkimuksessamme välittyi voimakkaasti luonnosta olosta tuleva hedonistinen hetkellinen riemu ja mielihyvä sekä eudaimoninen hyvä, tyyni ja rauhallinen olo omassa elämässä. Lähes tuhannesta vastaajasta yli 90 % koki, että he olisivat selvästi vähemmän onnellisia ilman metsäyhteyttä. Pihkala: On ilahduttavaa, että metsien hyvinvointivaikutukset ovat saaneet tutkimukseen perustuvaa huomiota myös päätöksenteossa. Esimerkiksi Tari Haahtelan ja kollegoiden tutkimuksissa on tarkasteltu kotiympäristön luonnon monimuotoisuuden yhteyttä allergioihin. Onko hyvää luontosuhdetta mahdollista ylläpitää kaupunkioloissa? Pihkala: Suomessa missä tahansa kaupungissa voi ylläpitää hyvää luontosuhdetta, ja monet tekevätkin niin. Maaseudulla mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen ovat monipuolisemmat, toisaalta siellä voi olla hyvin voimakas välinearvoinen luonnonkäyttöperinne. Asuinpaikan perusteella ei voi päätellä, millainen ihmisen luontosuhde on. Tuittila: Ympäristössä, jossa luontoa on vähän, pienten luontokappaleiden merkitys korostuu. Luontoelementit pitäisi ottaa kaupunkikaavoituksessa huomioon niin, että jokaisesta ikkunasta näkyy luontoa ja yksittäiset puistoalueet ovat helposti saavutettavissa. Olemassa olevan luonnon säästäminen on halvempaa kuin uuden rakentaminen, eikä satavuotiasta puuta tuosta vain korvata uudella. Kuinka meneillään oleva ilmastokriisi vaikuttaa luontosuhteeseemme ja millaisia tunteita se herättää? Pihkala: Kun jokin itselle tärkeä on uhattuna, se herättää huolta, pelkoa ja mahdollisesti ahdistusta tai suuttumusta. Maailma on niin valtavassa muutoksessa, että siitä väistämättä seuraa surun tunteita. Ihmiskunnalla on aikaisemmin ollut surun käsittelyn tapoja, kuten suruajan viettäminen ja sosiaaliset käytännöt, joissa sureva ihminen kohdataan ja itketään yhdessä. Teollistuneissa yhteiskunnissa vastaavat yhteisölliset taidot ovat aika heikot. On kuvaavaa, että monet kokevat hautajaiset vaikeiksi, koska niihin liittyy kuoleman ja kuolevaisuuden kohtaamisen vaikeus. Tässä voi nähdä syvällisiä yhteyksiä ympäristökriisiin: hyväksymmekö rajallisuuden vai ajattelemmeko, että kaikki on rajatonta? Tuittila: Metsäonnellisuutta tutkiessamme emme osanneet etukäteen ajatella, kuinka vahvasti aineistosta nousisi suru, jos itselle tärkeä metsä on esimerkiksi avohakattu tai kaavoitettu. Myös ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen aiheuttama uhka ekosysteemien toiminnalle herättää surua. Mitä kiinteämpi suhde luontoon on, sitä enemmän se altistaa surulle. 36 36 TT TT PANU PIHKALA Ympäristöteologian dosentti Panu Pihkala on monitieteellinen tutkija, kirjailija ja ympäristötunteiden asiantuntija. Pihkala työskentelee tutkijana nuorisotutkimusseuralla ja tuntiopettajana Helsingin yliopistolla.

Five adults with varied hairstyles and expressions are depicted in black and white sketch style arranged in two rows against a white background. Description generated by AI