Page 61

Kontion kaupungis seisovat viimein tunturil korkealla, sieltä, jos katsahdat puolehen päivän, allasi väikkyy mailma, ja säteetön pyörä auringon käy reunalla taivaan ja maan; ja sinertää kaukaset metsät. Aleksis Kivi, Karhunpyynti, 1866 Kanta-arvio kun ei ole muutamaa tuhatta yksilöä suurempi. Uutisesta selviää, että tappamisesta päättää Suomen riistakeskus. Kaatoluvat perustuvat karhujen aiheuttamiin häiriöihin eli vahingoitettuun ihmisomaisuuteen ja turvallisuusuhkiin. Ihminen ei siis suinkaan ammu karhuja ravinnon, juhlimisen tai lämpimänä pysymisen tähden, kuten muinoin, vaan sen takia, että saisi heidät siivotuksi pois tieltään. Asia pohdituttaa niin, että päädyn lukemaan Elisa Aaltolan karhuja käsittelevän esseen, jolloin järjenvastainen kuvio avautuu kaikessa kokonaisuudessaan. Pitkälti kasviksia syövä karhu, joka saalistaa toisinaan, nähdään uhkana peuran- ja hirvenmetsästykselle. Johtopäätös: tapetaan karhut, jotta tapettavia hirvieläimiä olisi riittämiin. ”Lopullisena tavoitteena on ihmisen itselleen haaliman edun röyhkeä lisääminen muiden lajien ja eläinyksilöiden hyvän kustannuksella”, Aaltola kirjoittaa. Palaan Ylen sivulle ja selaan läpi muita karhuntappouutisia; eduskunnan eräkerho osallistui viiden poliitikon voimin jahtiin, kaikki saman puolueen jäseniä. Artikkelit ovat elokuulta. Mitä karhusta sanotaan metsästyskauden ulkopuolella? Hakusanalla karhu löydän Ylen sivuilta vuodelta 2026 yhteensä 45 artikkelia, joista miltei puolessa käsitellään tavalla tai toisella eläimen tappamista. Fokus on metsästäjässä, ja vain pienessä osassa tuodaan esille kaatolupia vastustaneiden tahojen näkökulma. Entä loput 25 juttua? Lahtaamista ei eksplikoida, mutta koska karhu kuvataan ei-toivottuna harmina, eliminoimisen uhka puskee rivien väleistä. Jos karhu ei tiedä pysyä poissa, niin PAM. Karhu on kiusantekijä, varas, poliisin työtä kuormittava riesa, ja jos se ei ole suoranaisesti häiriötekijä, se on vähintäänkin väärään paikkaan harhautuva hölmö. Aivan kuin kaikki ihmisen mielestä vain hänelle itselleen kuuluva olisi jotakin sellaista, mihin luonto eksyy ja mistä se pitää mahdollisimman nopeasti puskea pois vaikka väkivalloin. Mutta kumpi asteli Pohjolaan ensin, karhu vai ihminen? Löydän oikeastaan vain yhden iloiseksi tulkittavan artikkelin. Juttu on alkuvuodelta ja siinä kerrotaan, että karhut ovat heränneet talviunilta. Uutiset läpi kahlattuani pohdin, eikö karhusta osata sanoa mitään muuta. Karhukantaa vaalitaan, laji kuuluu EU:n luontodirektiivin suojeltujen lajien ryhmään, kyllä, kyllä. Sudella menee kai paskemmin… En kysykään, 59 TT 59 TT