Page 65

aina ole helppo löytää, eikä niitä useinkaan tutkimusten lehdistötiedotteissa korosteta. Suomessa yli 65-vuotiaalla väestöllä vuotuinen perusriski kuolla sydänkohtaukseen on yksi prosentti, siis yksi sadasta. Jos se kasvaa 57 prosenttia, on riski nyt 1,57 prosenttia. Siis 64 ihmisestä yksi kuolee todennäköisemmin sydänkohtaukseen, jos ksylitolipitoisuus kaikilla on veressä näin suuri. Riskin lisäys on kohtalainen, mutta ei järisyttävä. Kuuluisin esimerkki suhteellisen ja absoluuttisen riskin väärinymmärryksestä mediassa löytyy Britanniasta 1990-luvulla. Tuolloin uutisoitiin, että uuden sukupolven ehkäisypillerien käyttö kaksinkertaistaa riskin saada veritulppa. Se oli totta, mutta mainitsematta jäi, että perusriski oli vain 1/7 000. Vanhemman polven e-pillereitä käyttäneistä naisista siis yksi 7 000:sta sai laskimotukoksen. Uusilla pillereillä kaksi 7 000 naisesta sai veritulpan. Riski saada e-pilleristä veritulppa oli nyt siis 0,03 prosenttia, kun aiemmin se oli ollut 0,014 prosenttia. Siis häviävän pieni. Tuplariski kuulosti kuitenkin niin hurjalta, että moni lopetti e-pillerit. Seuraavana vuonna Englannissa ja Walesissa tehtiin tuhansia abortteja enemmän kuin edellisvuonna. Ironista on, että raskaus nostaa veritulppariskiä enemmän kuin se pilleri. Palataan ksylitoliin. Meillä Suomessa aihe nostettiin esille nimenomaan ksylitolipurukumin kautta, koska kotoisa koivusokeri on melkeinpä suomalaisten kansallisylpeys. Itse tutkimus ei kuitenkaan liittynyt ksylitolipurkkaan tai suomalaisiin mitenkään, vaan siinä tarkasteltiin ikääntyneitä kanadalaisia ja brittejä eräissä väestökohorteissa, ja mitattiin eräitä ksylitolin aineenvaihduntatuotteita heidän elimistössään. Siinä ei mitattu edes sitä, oliko henkilö varsinaisesti syönyt ksylitolia, vaan elimistössä voi ksylitolia syntyä itsessäänkin varsinkin eräissä aineenvaihdunnan oireyhtymissä, joista sydänriskipotilaan todennäköisesti kärsivät. Tästä huomauttivat suomalaiset sydänlääkärit jo 2024, kun ksylitolitutkimusta edellisen kerran jauhettiin mediassa. Uutisointi noudattikin hauskaa kaavaa, jossa ensin nostettiin esille huoli ja sitten ryhdyttiin kumoamaan sitä. Lopulta käteen jäi vain tyhjä arpa. Tekniikan Maailman jutussa kuvituskuvassa oli purukumia, mutta jutun loppupuolella todetaan, että ksylitolin käytöllä ei olekaan välttämättä yhteyttä riskiin. Helsingin Sanomat ja Yle nostivat aiheen esille ja antoivat jutuissa asiantuntijoiden tyrmätä tutkimuksen. Että maailmalla leviää tällainen tutkimus ksylitolin vaaroista, siitä ei kannata huolestua, mutta ei kukaan suomalainen olisi edes kuullut koko tutkimuksesta, ellei sitä media olisi klikkien toivossa nostanut esille. Lopulta voisi miettiä: kannattiko tästä edes kirjoittaa? Minullekin on tiedejuttuja tehdessä käynyt näin. Hyviä aiheita on joskus vaikea löytää, mutta lehden palstat pitäisi kuitenkin täyttää. Heikompaakin aiheeseen tulee ehkä tartuttua, jos siitä löytyy joku suomalaisia kiinnostava kulma. Itselläni tällainen ”kannattiko juttua edes tehdä” -hetki oli joitakin vuosia sitten. Eräs amerikkalaistutkija julisti nimekkäässä tiedelehdessä, että hän on löytänyt ihmiskehosta uuden elimen! Kiinnostavaa, mietin. Onko se jossain maksan takana rullalla piilossa vai miten on voinut jäädä pimentoon. Kyse olikin elimen käsitteen luovasta määrittelystä. Tutkijan mukaan kehon solujen välinen tila, niin sanottu interstitiaalinen tila, käyttäytyisi kokonaisuutena ikään kuin elin. Vähän kuin ihokin on yksi iso elin. Soitin suomalaiselle alan professorille ja hänestä tutkimus oli kaukaa haettu, ellei jopa soopaa. Juttu kulki sitten jotenkin näin: ”Tutkija väittää löytäneensä kehosta uuden elimen – suomalaistutkija: höpö höpö”. Jutusta tuli kyllä ihan kiinnostava ja saimme oppia, mikä on interstitium, mutta käytännössä kyseessä oli täysi nollauutinen. Meitä on helppo ohjailla pelolla ja huolilla terveydestä. Iltapäivälehtien lööpeissä vuorottelevat päivästä toiseen Putin, rasvamaksa ja sydäntaudit. Iltalehden lööppi julisti kaupan kassalla syyskuun alussa: ”Tämä marja antaa huutia jopa rasvamaksalle”. Kyseessä on siis puolukka ja se on kehittynyt ilmeisen puheliaaksi, sillä huudin antaminen tarkoittaa nuhtelua tai sättimistä. Hyi hyi, rasvamaksa, toruu puolukka elimistössä? Tällaisille lööpeille voisi antaa kyytiä. 63 TT 63 TT