Page 64

HYVÄT JA HUONOT TERVEYSUUTISET Äskettäin uutisoitiin ksylitolin terveyshaitoista. Meille suomalaisille tuttu koivusokeri onkin tutkimuksessa yhdistetty sydänkohtauksiin ja aivoinfarkteihin. Paljon ksylitolia käyttävä voi jopa kuolla! Riski on jopa 57 prosenttia suurempi. Sehän kuulostaa paljolta. Tutkimuksesta kirjoittivat useimmat isot mediat Suomessa. Samaa purukumia on jauhettu jo pari vuotta. Tuolloin esimerkiksi MTV otsikoi: ksylitolista paljastui vakava terveysriski! Sama tutkijaryhmä teki nyt siis uuden tutkimuksen samasta aiheesta, ja asia nousi taas otsikoihin. Pitäisikö olla huolissaan? Ehkä korkeintaan journalismin tasosta. Tutkimus ei liity suomalaisten ksylitolin käyttöön, toisin kuin otsikoista voisi olettaa. Et halvaannu, jos syöt Muumi-purkkaa yhden tyynyn enemmän kuin hammaslääkäri suosittelee. Toisaalta, jos jätät ksylitolin pois otsikoista ahdistuttuasi, saattaa sydänkohtausriski lisääntyä ihan päinvastaisesta syystä. Nimittäin karies ja huono hammashygienia lisäävät sydänkohtausten riskiä, ja ksylitoli tutkitusti auttaa torjumaan kariesta. Jauhan tässä kolumnissa nyt ksylitolipurkasta, sillä uutisoinnissa kiteytyy jälleen kolme klassista terveysjournalismin kompastuskiveä: miten riskiä tulkitaan? Liittyykö tutkimus meihin Suomessa mitenkään? Kannattiko tästä edes uutisoida? Aloitetaan riskistä. Tutkimuksessa havaittiin siis tilastollisesti 57 prosenttia korkeampi riski saada sydänkohtaus yli 65-vuotiaana, jos veressä oli paljon ksylitolia. No, 57 prosentin kasvu vaikka osakesalkussa on aika tuntuva, melkein antaa jo aihetta samppanjapullon poksauttamiseen. Mutta jos riski jonkin asian tapahtumiseen on alkujaan jo pieni, ei 57 prosentin kasvu tarkoita välttämättä yhtään mitään. Ensimmäinen oppi: tiedejutuissa pitäisi aina muistaa erottaa suhteellinen riski ja absoluuttinen riski. Suhteellisen riskin kasvu oli tuo 57 prosenttia, mutta itse tutkimuksesta absoluuttisen riskin lukuja ei välttämättä TIEDEKOLUMNI Kannattaako edes kaksinkertaisesta terveysriskistä huolestua ja tarvitseeko jokaista tutkimusta uutisoida, pohtii tiedetoimittaja TEKSTI – NIKO KETTUNEN 62 62 TT TT