Page 100

100 P E T R I U U S I TA LO • BRÄNDI & BUSINESS >Sisällysluetteloon informaatiotulvasta silmänräpäyksessä muuta hälinää kiinnostavammiksi, asiakkaasi yksinkertaisesti ohittavat ja jättävät ne täysin vaille huomiota. Näin käy siitä riippumatta miten tärkeiksi asianne itse koette, tai miten paljon rahaa sen kertomiseksi eri medioissa olette panostaneet. Jos asia ei kiinnosta tavoiteltua vastaanottajaa, se ei yksinkertaisesti kiinnosta, vaikka toistaisitte sen kuinka monta kertaa. Jälkeenpäin ajatellen ei tunnu aivan pelkältä sattumalta, että Jack Trout ja Al Ries kehittelivät asemointi-konseptiaan samoihin aikoihin kuin informaation ylikuormitus ilmiönä nimettiin ja kuvattiin ensimmäistä kertaa. Trout ja Ries esittivät, että selvitäkseen itseensä kohdistetusta silmittömästä markkinointipommituksesta kuluttaja torjuu kaiken sellaisen informaation, joka ei helposti löydä luonnollista ja vapaata lokeroa hänen mielessään. Siksi brändien tulee etsiä itselleen ilmeinen ja yksiselitteinen asemointi. Ylitsemme vyöryvän informaation sekavuudesta voi siis erottua ajatuksen kirkkaudella ja helpolla ymmärrettävyydellä. Informaatioähkyn kanssa kamppaileva kuluttaja poimii ärsykkeiden virrasta asiat, joiden kohdalla hän vaistomaisesti toteaa, että ”…hei, tuon minä ymmärrän!” Troutin ja Riesin asemointi-konseptin voi ajatella olleen markkinoinnin teorian vastaus hiljattain tunnistettuun uuteen ongelmaan brändien kilpailuympäristössä, informaation ylikuormitukseen. Heidän mukaansa ainoa toimiva keino erottautua ja tulla huomatuksi monimutkaisessa maailmassa on yksinkertaisuus. Itse jatkan ajatusta sen verran, että brändin viestien yksinkertaistaminen on välttämätön edellytys ymmärretyksi tulemiselle, mutta huomatuksi tulemiseen tarvitaan yksinkertaistamisen lisäksi tarttuvuutta, sitkeää ideaa joka takertuu vastaanottajan ajatuksiin kuin takiainen, ja käyttää ihmisiä itsensä edelleen levittämiseen. Ideoista itse itseään levittävinä ilmiöinä kirjoitti ensimmäisenä englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins vuonna 1976 julkaistussa kirjassaan The selfish gene. Kirja on