Page 99

99 OSA 2 • Vahvan brändin kolme tukijalkaa >Sisällysluetteloon Sitkeä idea Arvon kommunikoimisen kanavia brändin rakentajalla on käytössään paljon, mutta kaikki ne ovat hyödyttömiä ilman ideaa siitä, miten arvoa noissa kanavissa kommunikoidaan. Tämän päivän maailmassa on ylitarjontaa lähes kaikesta, mutta mistään muusta ei niin paljon kuin informaatiosta. Jo keskiajalla kirjanoppineet päivittelivät alati kasvavaa kirjoitetun tiedon määrää, ja sitä miten vaikeaksi se teki tietää mistä jotakin tietoa kannatti lähteä etsimään, mutta varsinaisesti Pandoran lippaan avasi tiedonvälityksen sähköistyminen. Digitaaliset mediat ja tietoverkot ovat lopullisesti räjäyttäneet tiedon tuottamiseen ja välittämiseen käytössä olevien keinojen määrän, ja minimoineet tiedon kopioimisen ja levittämisen hinnan. Informaation ylikuormitus, englanniksi information overload, ilmaantui terminä kirjallisuuteen ja tutkimukseen 1960-luvulla. Termin popularisoi Alvin Toffler vuonna 1970 ilmestyneessä kirjassaan Future Shock, joka on julkaistu suomeksi nimellä Hätkähdyttävä tulevaisuus. Tofflerin mukaan liiallinen informaatio jostakin asiasta aiheuttaa ihmisille vaikeuksia ymmärtää asiaa, ja tehdä päätöksiä sen suhteen. Tiedämme jokainen omasta kokemuksestamme, että elävässä elämässä liikaa informaatiota ei ole tarjolla vain yhdestä asiasta kerrallaan, vaan lukemattomista asioista yhtä aikaa. Olemme myös kaikki kokeneet tunteen, jota kutsutaan informaatioähkyksi. Kykymme ottaa vastaan ja käsitellä tietoa on rajallinen. Yritys omaksua liikaa meille tarjotusta tietovirrasta johtaa keskittymisvaikeuksiin, ahdistumiseen ja asioiden tärkeysjärjestyksen hämärtymiseen. Tunne on epämiellyttävä, ja haluamme välttää sitä. Spontaani puolustautumisreaktiomme on liialliseksi kokemiemme ärsykkeiden torjuminen ja passiivisuus niihin vastaamisessa. Brändin rakentajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa brändien kommunikaatiosta on puhumista kuuroille korville. Jos brändinne viestit ja tapa kertoa niistä eivät erotu