Page 128

128 P E T R I U U S I TA LO • BRÄNDI & BUSINESS >Sisällysluetteloon Muutamia päiviä lipunmyynnin alkamisen jälkeen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola väheksyi peittelemättömästi asiakkaidensa mielipiteitä: ”He, jotka hintoja arvostelevat, eivät varmaankaan olleet alun perinkään tulossa katsomaan matseja”. Näillä lausunnoillaan Kummola imi kritiikin kärjen itseensä. Alun perin hinnoittelusta alkanut nurina muuttui vaatimuksiksi liiton puheenjohtajan eroamisesta. Medialla riitti otsikoitavaa, ja järjestysmiehet takavarikoivat katsojilta lippujen hintoja ja Kalervo Kummolaa arvostelleita banderolleja. Järjestäjien tavoite oli myydä kisoihin 350 000 lippua, mutta kaupaksi saatiin vain 300 000. Tyhjiä paikkoja oli erityisesti heikompien jääkiekkomaiden alkulohkopeleissä, mikä tietenkin osaltaan laimensi kisatunnelmaa. Tunteiden jäähdyttyä kisojen jälkeen Kalervo Kummola oli vihdoin valmis myöntämään, että ehkä hinnoittelussa oli tapahtunut virhearvio. “Mulla henkilökohtaisesti voi olla, että MM-kulta sokaisi”, hän sanoi viitaten vuotta aiemmin Suomen voittamaan kultaan. Loppujen lopuksi kisat saavuttivat taloudelliset tulostavoitteensa, mutta ehkä samaan lopputulokseen olisi voinut päästä tyylikkäämminkin. Se onnistui ainakin toisessa samana vuonna järjestetyssä suurehkossa urheilutapahtumassa, Lontoon olympialaisissa. Lontoon olympialaisten järjestelykomitealla oli kahdeksan miljoonaa pääsylippua myytävänä 26 eri urheilutyypin tapahtumiin. Järjestelykomitea asetti itselleen heti alusta alkaen tavoitteen tehdä Lontoon olympialaisista ‘kaikkien kisat”. Eräs järjestelykomitean edustaja kuvasi onnistuneen lippujen hinnoittelun tärkeyttä sanomalla, että lippujen myynti tuottaa 20 % olympialaisten liikevaihdosta, mutta epäonnistuessaan 80  % kisajärjestäjien kaikista päänsäryistä. Kalleimmat liput Lontoon olympialaisiin maksoivat kisojen vuosilukua mukaillen 2012 englannin puntaa. Hinnoittelemalla osan lipuista huippukalliiksi Lontoon olympialaisten järjestelykomitea halusi kotiuttaa täysimääräisesti sen luxus-arvon, jota kisojen seuraaminen paikan päällä tuottaa sille yhdelle prosentille